— Huomaan, — jatkoi Chicot, — hyvät puheeni hukkaan menneiksi. Te siis ette minua usko. Minulle jää siis vain yksi ainoa keino rangaista teitä minua kohtaan tekemistänne vääryyksistä ja saada maailma vapautetuksi miehestä, joka ei luota rehellisyyteen eikä ihmisyyteen. Minä teidät hirtätän. Hyvästi, herra David!
Tämän sanottuaan astui Chicot takaperin askeleen ovea kohti, päästämättä kuitenkaan asianajajaa näkyvistään.
Tämä sitävastoin astui askeleen eteenpäin.
— Ja luuletteko, että minä teidät päästäisin täältä ulos! — huusi asianajaja. — Enpä suinkaan, rakas urkkijani, enhän toki, Chicot ystäväni. Sen, joka on perillä moisista salaisuuksista, täytyy kuolla! Ken uhkaa Nicolas Davidia, hänen täytyy kuolla! Kun tullaan sisälle sillä tavoin kuin te, niin on kuoltava!
— Te puhutte ihan minun toivomuksieni mukaan, — vastasi Chicot yhtä kylmäverisesti. — Minua vain hieman epäilytti, koska varmasti olen teidät surmaava. Antakaa siis paperit minulle, — lisäsi hän jyrisevällä äänellä, — taikka minä teidät tapan ja ilmaisen vielä paikankin, miltä kohdalta ruumista: minä lävistän teidän kurkkunne samasta paikasta, josta te äsken aioitte iskeä ystäväni Gorenflotin suonta.
Chicot oli parahiksi saanut nuo sanat lausutuiksi, kun jo David raivoisasti naurahtaen syöksähti hänen päällensä.
Taistelijat olivat suunnilleen yhtä pitkät. Mutta Chicotin laihuus peittyi hänen vaatteisiinsa, jota vastoin asianajajan pitkä ja laiha varsi oli suojaton. Hän muistutti pitkää ja notkeata käärmettä, mutta, niinkuin Chicot jo oli hänelle sanonut, hänellä oli vertaisensa vastustaja vastassaan. Chicotista, joka miltei joka päivä harjoitti miekkailua kuninkaan kanssa, oli noiden harjoitusten kautta kehittynyt yksi taitavimmista miekkailijoista koko valtakunnassa, minkä myöskin Nicolas David pian huomasi. Hän peräytyi askeleen taaksepäin.
— Ahaa! — huudahti Chicot, — luulenpa, että te jo alatte minua ymmärtää! Sepä hyvä! Sanon siis vielä kerran: antakaa paperit tänne!
David vastasi vain hyökkäämällä uudelleen gascognelaisen kimppuun, ja uusi miekkailu alkoi, tuimempi kuin ensimäinen, vaikkapa Chicot edelleenkin tyytyi vain väistämään toisen iskuja. Tämä toinen yritys päättyi samalla tavalla kuin ensimäinenkin: asianajaja näet peräytyi muutamia askeleita.
— Nyt on minun vuoroni, — sanoi Chicot ja astui askeleen eteenpäin.