— Ruhtinaat eivät kosta, armollinen herra. He rankaisevat. Teidän tulee nuhdella Monsoreauta hänen halpamaisuudestaan ja rangaista häntä siten, että annatte neiti Méridorille takaisin hänen entisen vapautensa.
— Kuinka se kävisi päinsä?
— Ei mikään ole sen helpompaa: avioliitto on solmittu pakotuksesta, sillä ei siis ole mitään lain voimaa. Purattakaa se. Silloin te, armollinen herra, menettelisitte arvokkaan ylimyksen ja ylevämielisen ruhtinaan tavoin.
— Ahaa! — virkkoi prinssi epäluuloisena. — Mikä lämpö sanoissa! Sinä siis olet erittäin huvitettu tästä asiasta?
Minäkö? En hituistakaan. Mutta mikä minua huvittaa, armollinen herra, on se, ettei kenenkään tarvitsisi sanoa, että Bussy palvelee uskotonta ruhtinasta ja kunniatonta miestä.
— Hyvä on! Sinä saat nähdä. Mutta kuinka tämä avioliitto saataisiin puretuksi?
— Vallan helposti: käyttämällä tytön isän välitystä.
— Mutta hänhän on Anjoussa?
— Eipä olekkaan, armollinen herra. Hän on tyttärensä luona Parisissa. Puhukaa hänen kanssaan, armollinen herra. Saakoon hän teissä vihamiehen asemesta ystävän.
— Milloin saan häntä tavata?