Bussy hyppäsi ylös sängystään ja osotti puheensa todeksi kävelemällä nopeasti huoneen ympäri.
— Siitä tulee pian hyvä, — virkkoi tohtori, — kunhan ette vain nouse hevosen selkään ratsastamaan kymmentä peninkulmaa ensimäisenä päivänä.
— No, sepä vasta oli kunnon puhetta, tohtori! — huudahti Bussy. — Kuitenkin olen nähnyt toisenkin lääkärin tänä yönä. Hänen kasvonpiirteensä ovat niin kiintyneet muistiini, että jos hänet vielä kerran tapaan, tunnen hänet paikalla, sen voin vastata.
— Jalo herra, — sanoi tohtori, — häntä ei maksa vaivaa etsiä; miekanpistosta johtuu aina hieman kuumetta, se pitäisi teidän paraiten tietää, teidän, joka niin monta kertaa olette saanut niitä tuntea.
— Ah! — huudahti Bussy, saaden äkkiä päähänsä erään ajatuksen, sillä hän ei mitenkään voinut olla ajattelematta tuota salaperäistä yötä. — Olisikohan uneni ehkä alkanutkin jo portin ulko- eikä sisäpuolella? Kenties ei ole olemassakaan mitään kivitettyä käytävää enemmän kuin mitään damastisänkyäkään tai muotokuvaa? Ehkäpä ne lurjukset luulivat minun kuolleen ja kantoivat Temppelitornin luo? Siinä tapauksessa on varmaa, että kaikki muu on unennäköä. Suuri Jumala! Jos on totta, että minun on kiittäminen heitä tästä unestani, joka saa kaiken vereni kuohumaan, niin vannonpa tuhoavani heidät viimeiseen mieheen.
— Jalo herra, — sanoi tohtori, — jos haluatte tulla pian terveeksi, niin ette saa olla noin raju.
— Lukuunottamatta Saint-Luc'ia, — jatkoi Bussy kuuntelematta tohtorin sanoja. Mitä häneen tulee, on kysymys aivan toinen; hän on käyttäytynyt minua kohtaan kuin ystävä. Minä teen ensimäisen tervehdyskäyntini hänen luonaan.
— Mutta ette ennen kello viittä iltapäivällä, — huomautti tohtori.
— Olkoon menneeksi, — vastasi Bussy. — Mutta minä vakuutan teille, etten tule sairaaksi siitä, jos menenkin ulos ihmisiä tapaamaan, mutta pikemminkin siitä, että pysyn täällä hiljaa yhdessä kohdin ja istun yksinäni.
— Se saattaa kyllä olla mahdollista, — myönnytti tohtori. Te olette joka suhteessa merkillinen potilas. Tehkää niinkuin haluatte, armollinen herra: minä määrään teille vain yhden seikan, ja se on, ettette hanki itseenne uutta miekanpistosta, ennenkuin tämä entinen on parantunut.