Bussy lupasi noudattaa tohtorin määräystä niin hyvin kuin taisi, ja annettuaan pukea itsensä noudatti hän kantotuolinsa esiin ja käski viedä itsensä Montmorencyn hotelliin.
5.
Vastanaineet.
Ludvig clermontilaista, joka tavallisemmin tunnettiin Amboisen Bussyn nimellä, pidettiin kuudennentoista vuosisadan suurimpina sotapäällikköinä, vaikkapa hän kuolikin jo parahiksi kolmenkymmenen vuoden vanhana. Hän oli kaunis mies ja oikea ylimys. Kuninkaat ja ruhtinaat tavottelivat hänen ystävyyttään, ja kuningattaret suvaitsivat jaella hänelle mitä herttaisimpia hymyilyjään. Bussy oli La Molen jälkeen tullut Navarran Margaretan suosituksi, ja tuo kelpo kuningatar, joka tuon entisen suosikkinsa kuoleman jälkeen kaipasi lohdutusta, oli kauniin Bussyn vuoksi tullut tehneeksi niin monta tyhmyyttä, että hänen puolisonsakin, Henrik, siitä harmistui, Henrik, joka ei muuten tuollaisista juuri paljoa perustellut, — tyhmyyksiä, joita hänen lankonsa Frans, Anjoun herttua, ei koskaan olisi antanut hänelle anteeksi, ellei tuo rakkaus olisi tehnyt Bussysta hänen puoluelaistaan. Tälläkin kertaa uhrasi herttua kaikkensa sen levottoman kunnianhimonsa vuoksi, joka koko elämänsä ajan tuotti hänelle niin paljo kärsimyksiä.
Mutta kaiken tämän aikana ei Bussy ollut, kuten ennenkään, tuntenut vähintäkään pelkoa, ei edes tähän asti tiennyt, mitä rakkaus oli.
Henrik III oli tarjonnut Bussylle ystävyyttään, mutta Bussy oli siitä kieltäytynyt lausumalla, että kuninkaitten ystävät olivat samalla niiden renkejä ja väliin vielä pahempaakin sekä ettei sellainen tarjous hänelle kelvannut. Henrik III:nnen oli täytynyt niellä tämä loukkaus, mikä muuttui yhäkin loukkaavammaksi sen kautta että Bussy otti Fransin herrakseen. Frans oli, kuten sanottu, Bussyn herra, ei kuitenkaan samalla tavalla kuin häkinvartija on leijonan: hän palvelee ja ruokkii sitä, ettei se repisi häntä kappaleiksi. Sellainen oli tämä Bussy, jota Frans aina työnti edellään. Bussy sen kyllä tiesi, mutta se sopi juuri hänen suunnitelmiinsa.
Hänen ajatuskantansa muistutti Rohanin perheen mielilausetta: kuningas en voi olla, ruhtinaana oloa ylenkatson, olen Rohan. Bussy ajatteli: Ranskan kuningasta minusta ei tule, mutta Anjoun herttuasta se voi tulla, ja silloin tulee minusta hänen kuninkaansa.
— Onko herra de Saint-Luc kotona? kysyi Bussy palatsiin saavuttuaan.
— Ei, armollinen herra, — vastasi portinvartija.
— Mistä minä sitten saan hänet käsiini?