— Minä en tiedä, — vastasi vanha palvelija. — Me olemme kaikki hyvin levottomia, sillä herra de Saint-Luc ei eilisillasta alkaen ole ollut kotona.
— Mitä sanotte? — huudahti Bussy epäillen.
— Asia on siten kuin minulla on ollut kunnia sanoa, armollinen herra.
— Onko sitten rouva de Saint-Luc kotona?
— On.
— Menkää sanomaan hänelle, että olisin iloinen, jos saisin tulla häntä tervehtimään.?
Viiden minuutin kuluttua palasi portinvartija ilmoittamaan, että rouva de Saint-Luc odotti häntä.
Bussy meni rappuja ylös. Jeanne otti hänet vastaan isossa salissa. Hän oli hyvin kalpea, hänen silmänsä olivat punaiset nukkumattomuudesta ja hänen kasvoiltaan saattoi havaita kyynelten jälkiä.
— Olkaa tervetullut, herra de Bussy, huolimatta siitä pelosta, jota teidän läsnäolonne minussa herättää, — lausui tuo nuori nainen.
— Mitä te tarkoitatte, hyvä rouva? — kysyi Bussy. — Kuinka saattaa minun läsnäoloni herättää teissä pelkoa.