— Sitäpä juuri aioin itsekin kysyä teiltä, — huokasi Jeanne.
— Mutta kertokaahan toki, hyvä rouva, mitä kaikkea on tapahtunut, — lausui nyt Bussy, arvaten asiain oikean laidan. — Tämähän on naurettavaa.
Rouvaparka katsahti Bussyyn hämmästyksissään.
— Ei, ei, se on hyvin ikävää, tarkoitin sanoa, — jatkoi Bussy äkisti. — Minun haavastani on vuotanut niin paljo verta, ettei pääni ole vallan selvä. Kertokaa nyt, taivaan tähden, tämä surkea juttu.
Jeanne kertoi nyt kaiken mitä tiesi, nimittäin että kuningas oli käskenyt Saint-Luc'in seuraamaan itseään, että Louvren portit oli sulettu ja että vartija oli lähettänyt pois herra de Brissac'in palvelijat.
Hyvä! — virkkoi Bussy. — Nyt ymmärrän kaiken: hänen majesteettinsa on vienyt Saint-Luc'in kanssaan Louvreen, ja sinne päästyään ei Saint-Luc ole saanut lähteä sieltä pois.
— Miksikä ei? — kysyi Jeanne.
— Ooh, hyvä rouva, — vastasi Bussy neuvottomana, — ettehän toki vaadi minun ilmaisemaan valtiosalaisuuksia?
— Mutta — jatkoi nuori rouva selittelyjään — sekä minä että isäni olemme käyneet Louvressa, ja vastasivat, etteivät meidän tarkoitustamme ymmärtäneet ja että herra de Saint-Luc ihan varmaan olisi kotonaan.
— Siinäpä vieläkin lisätodistus siihen, että Saint-Luc edelleenkin on Louvressa, — huomautti Bussy.