Nyt astui Bussy esille.
— Sire, — lausui hän, — suvainnette vastaanottaa minun alamaisen tervehdykseni.
— No, kas siinä hän onkin! huudahti Henrik.
— Minusta tuntui, sire, siltä, että te suvaitsitte puhua minusta, — virkkoi Bussy.
— Kyllä, — vastasi kuningas, — oli oikein hyvä, että tulitte. Minun mielestäni teidän ulkomuotonne todistaa sitä, että voitte hyvin, huolimatta siitä, että minulle on väitetty teidän olevan sairaan.
— Suonen iskeminen puhdistaa ihoa, sire, — vastasi Bussy. Senpävuoksi minun siis täytyy näyttääkin terveeltä.
— No, koska teitä on haavotettu ja pahoinpidelty, niin vedotkaa tuomioistuimeen, herra de Bussy, ja minä lupaan, että teille tullaan osottamaan oikeutta.
— Anteeksi, sire, — väitti Bussy vastaan, — minua ei ole haavotettu eikä lyöty eikä minulla ole mitään valittamista.
Henrik katseli kummastuneena Anjoun herttuaa.
— Luullakseni te väititte niin, — sanoi kuningas.