Chicot kääntyi nyt hovimiesten puoleen, pyöräytti viiksiään ylöspäin ja Henrikin ääntä matkien toisti:
— Hyvää yötä, hyvät herrat! Me menemme nyt nukkumaan.
Hovimiehet purivat huuliaan ja kuningas harmista punastui.
— Kuulkaa! Lähettäkää meille minun parturini, minun hiuksenkähertäjäni ja kamaripalvelijani, — jatkoi Chicot, — mutta ennen kaikkea minun pumadani!
— Ei, niitä ei tarvita mitään tänä iltana, — sanoi kuningas. — Paasto on alkanut ja minä olen katumuksentekijä.
— Mutta minäpä pidän hirveästi pumadasta, minä, — intti Chicot.
Kuningas ja narri menivät nyt kuninkaalliseen sänkykamariin.
— Kuules, Henrik, — virkkoi nyt Chicot heidän makuuhuoneeseen tultuaan, — siis olen minä tänä iltana sinun suosikkisi ja välttämätön seuralaisesi. Olen siis kaunis ja rakastettava tänään, minä.
— Ole vaiti, narri! — vastasi kuningas. — Ja te, — sanoi hän kamaripalvelijalleen, — saatte poistua täältä.
Palvelijat tottelivat. Henrik ja Chicot jäivät kahdenkesken ja Chicot jäi kummastuneena katselemaan kuningasta.