— Hyvää yötä, Chicot! Älä nuku!
— En nuku, sen suhteen kyllä pidän varani, — vastasi Chicot ja haukotteli niin että suunsa oli revetä.
Senjälkeen torkahtivat he kumpikin, kuningas teeskennellen nukkuvansa, Chicot nukkuakseen todellakin.
10.
Kuinka Herran ääni erehtyi ja puhui Chicot'lle itse, vaikka luulikin puhuvansa kuninkaalle.
Noin kymmenen minuutin ajan olivat kuningas ja Chicot liikkumatta, mutta yht'äkkiä lensi kuningas ylös, heräten siitä suloisesta uupumistilasta, mikä tavallisesti käy unen edellä. Myöskin Chicot hypähti pystyyn, ja molemmat katselivat hämmästyneinä toisiaan.
— Mistä on kysymys? — kysyi Chicot.
— Tuulenhenki, tuulenhenki! — kuiskasi kuningas.
Samalla hetkellä sammuivat vahakynttilät, joita pieni, kultainen kuvapatsas piteli käsissään, senjälkeen lamppu ja huonetta valaisi vain takkavalkean viimeiset jätteet.
— Sepä oli merkillistä! huudahti Chicot ja nousi seisomaan.