— Te ette siis itse minua vangitsisikaan?
— Missä! Miksikä minua luulette! Minä olen aatelismies, hyvä herra. Pankaa se mieleenne.
— Mutta minähän hylkään herrani, herttuan.
— Ei teidän tarvitse kantaa siitä tunnonvaivoja. Hänkin jo on hylännyt teidät.
— Te olette oikeudenmukainen aatelismies, herra Chicot.
— Perhana vieköön! Sen kyllä itsekin tiedän, vastasi gascognelainen.
Bussy huusi Remytä.
— Remy, — sanoi hän, — järjestä meille ratsut valmiiksi.
— Ne ovat jo satuloidut, armollinen herra, — vastasi Remy rauhallisesti.
Bussy sanoi nyt Chicotille jäähyväiset ja kiitti häntä vieläkin kerran.