— Anteeksi, herra kreivi, — virkkoi gascognelainen, — mutta sallikaa minun katsella teidän lähtöänne.
He menivät kaikki kolme tallipihalle, jossa muuan palvelija piteli kahta satuloitua hevosta.
— Mihin päin me lähdemme? — kysyi Remy, tarttuen suitsiin välinpitämättömän näköisenä.
— En tiedä, — vastasi Bussy, joko hän sitten epäröi tai oli epäröivinään.
— Mitä sanoisitte Normandiasta? — kysyi Chicot, silmäillen ratsuja asiantuntijan katsein.
— Ei, se on liian lähellä, — huomautti Remy.
— Entäpä Flanderista? — ehdotteli Chicot.
— Se on taas liian kaukana, — väitti lääkäri. — Eiköhän olisi parassa painaa Anjouta kohti, sillä se on kohtalaisen kaukana? Eikö niin teidänkin mielestänne, herra kreivi?
— Olkoon menneeksi! Anjouhun siis! — myönnytti Bussy punastuen.
— Herra kreivi, — lausui Chicot, — koska te nyt olette valinneet matkanne määrän ja olette valmiita, niin jääkää hyvästi! Ajatelkaa minuakin rukouksissanne.