Tuo kunnon aatelismies poistui yhtä vakavana ja mahtavannäköisenä kuin oli tullutkin.
— Kuinka kohtalo onkaan kummallinen, herra kreivi, — virkkoi Remy.
— Rientäkäämme! — huusi Bussy. — Ehkäpä vielä ehdimme hänet matkallamme saavuttaa.
— Ah! — huokasi Remy. — Jos te autatte kohtaloa, niin riistättehän siltä sen oman ansion.
Ja he kannustivat ratsujaan ja läksivät ratsastamaan täyttä neliä.
10.
Kuningas nimittää liigan päällikön.
Suuren vastaanoton hetki oli tullut. Parisi oli lähettänyt Louvreen lähetystöjä liigalaisten ja käsityöläisten puolesta, maistraatistaan ja sotaväestään sekä suuret joukot katselijoita.
Kuningas, joka upseeriensa, ystäviensä ja perheensä seurassa oli sijoittunut valtaistuinsaliin, katseli kaikkien lähetystöjen ja virkakuntien ohikulkua. Kun lähetystöjen vanhimmat, johtajat, olivat jääneet palatsiin, saivat lähetystöjen muut jäsenet siirtyä heille varattuihin paikkoihin linnanpihalle. Kuningas saattoi siis sivumennen silmäillä väkijoukkoja ja melkeinpä laskea vihollistensa luvun. Hänellä oli tässä hyvänä apuna joko Chicot, joka seisoi kuninkaallisen tuolin taa piiloutuneena, tahi leskikuningattaren ilmeikäs katse taikka yhden tai toisen liigalaisen varomattomat eleet.
Yht'äkkiä astui sisään Monsoreaun kreivi.