— Sittenpähän saat nähdä.
— Herra kreivi, — virkkoi Henrik, — missä on teidän kreivittärenne? Minä en näe häntä naistemme joukossa.
Kreivi hätkähti, kuin olisi käärme häntä purrut. Chicot raappi nenäänsä ja siristeli silmiään.
— Sire, — vastasi ylihovijahtimestari, — vaimoni on sairas. Parisin ilma on epäterveellistä. Pyydettyään ja saatuaan eilen kuningattarelta luvan matkusti hän viime yönä isänsä seurassa Méridoriin.
— Mihin seutuun Ranskaa hän siinä tapauksessa matkustaa? — kysyi kuningas, ollen iloinen saadessaan nahkurien ohikulkiessa kääntää päänsä syrjään.
— Anjouhun, jossa hän on syntynyt, — vastasi kreivi.
— Kreivitär parka, — sujautti Chicot, — saattaa kuolla ikävään pitkillä teillä ja taipaleilla!
— Minä mainitsin hänen majesteetilleen, että vaimoni isä on mukana.
— Voihan olla niinkin, että jokin isä on kunnioitettava, mutta erityisemmän huvittava hän tuskin on, ja ellei kreivittärellä olisi ketään muuta, joka häntä hauskuuttaisi, niin… Mutta onneksi…
— Mitä tuo "onneksi" merkitsee? — kysyi kreivi kiivaasti.