— Niin, mitä tarkoittaa se sana? — kysäsi kuningaskin.
— Onneksi merkitsee aina onneksi. Se tarkoittaa, että jokin asianhaara oli onnellinen ja että minä siinä ihmettelin sallimuksen johdatusta. Onneksi, niin ajattelin, ovat muutamat ystävämme tällä hetkellä mitä hupaisimmalla huvittelumatkalla, ja jos he tapaisivat kreivittären, olisivat he varmaan hänelle suureksi huviksi. Niin, — lisäsi Chicot huolettomasti, — koska he kerran matkustavat samaa tietä, niin luultavasti he hänet kohtaavatkin. Olenpa heidät kuin näkevinäni. Ja sinä, Henrik, jolla on vilkas mielikuvitus, voit helposti kuvitella, miten he ratsastavat kreivittären rinnalla ja kertovat tuhansia kaskuja, jotka saavat tuon rakastettavan kreivittären naurusta puolikuolleeksi.
Se oli uusi tikarinpisto ylihovijahtimestariin, mutta sitä ei sopinut kuninkaan läsnäollessa paljastaa, ja kuningas oli, varsinkin välimiten, liittolaisenakin Chicotille. Monsoreau siis hillitsi itsensä, niin vaikeata kuin se olikin, ja virkkoi ystävällisin äänin ja katsein:
— Mitä! Onko nyt ystäviänne tosiaankin matkalla Anjouhun?
— Voitte mennä vieläkin pitemmälle ja sanoa, että teidän omia ystäviänne on sinne matkalla, koska ne ovat pikemmin teidän kuin minun ystäviäni.
— Te hämmästytätte minut, herra Chicot, — sanoi kreivi. — En tunne ainoatakaan, joka…
— Kylläpä te näyttelette salaperäisen osaa!
— Minä vakuutan, etten siinä suhteessa tiedä mitään.
— Kuitenkin, herra kreivi, — jatkoi Chicot, — ovat nuo ystävät teille niin rakkaita, että te juuri äskenkin tottumuksesta… sillä tiedättehän hyvin heidän matkustaneen Anjouhun… silmillänne etsitte niitä täältä joukkojen seasta, tietystikään niitä löytämättä.
— Minäkö? — huudahti kreivi.