— Minä kiitän hänen puolestaan, — sanoi Chicot ja lisäsi itsekseen: nyt on ystäväni joutunut kahden tulen väliin, Mayennen ja Valoisilaisen, hirttonuoran ja virkaylennyksen. Kumpikohan hänen kohtalokseen tulee: hirsipuuko vai apotinpaikka.
12.
Eteocles ja Polynices.
Se juhlallinen päivä, jona liiga vahvistettiin, päättyi yhtä mieluisasti kuin oli alkanutkin.
Kuninkaan ystävät riemuitsivat. Liigan papit valmistautuivat julistamaan Henrikin pyhimykseksi, suosikit virkkoivat: viimeinkin on leijona valveutunut. Liigalaiset sanoivat: lopultakin sai kettu ansan vainutuksi.
Heti kun Monsoreau aikoi poistua riensi Chicot häntä vastaan. Ketään liigalaisia ei enää ollut palatsissa eikä gascognelaisien tarvinnut kuninkaan vuoksi mitään pelätä.
— Mihin teillä on sellainen kiire, herra ylihovijahtimestari?
— Hänen kuninkaallisen korkeutensa luo. Olen levoton hänen tähdensä. Tähän aikaan ei mikään ruhtinas voi matkustaa ilman seuruetta.
— Joutavuuksia! Puheenaoleva ruhtinas on niin rohkea, että hän on melkein huimapäinen.
Ylihovijahtimestari katsahti gascognelaiseen.