Herttua pyyhki pois otsaltaan kylmän hien, minkä tuo kreivin käyttämä "sire"-arvonimi oli siihen kohottanut.
— Aikoisitteko ehkä ilmaista salaisuuteni?
— Teidän erottamallenne kuninkaalleko? kyllä, teidän majesteettinne. Sillä jos minun uusi hallitsijani tahtoo riistää minulta kunnian ja onnen, käännyn minä vanhan hallitsijani puoleen.
— Se on halpamaista!
— On kyllä, sire. Mutta minä rakastan niin paljo, että voin olla halpamainenkin.
Herttua teki eräänlaisen tarkoitetun liikkeen, mutta kreivi esti hänet siitä katseellaan.
— Te ette voita mitään sillä, että surmaatte minut, armollinen herra. On olemassa salaisuuksia, jotka kuoltuakin voivat tulla ilmi. Olkaa armollinen kuningas ja sallikaa minun jäädä kaikkein alamaisimmaksi teidän alamaisistanne.
Herttua puristeli käsiään, niin että kynnet upposivat lihaan.
— Hyvä on, jalo herrani, tehkää jotakin sen miehen hyväksi, joka parhaiten on teitä kaikissa asioissa palvellut.
Frans kohottausi ylös.