— Minä puoltaisin jälkimäistä menettelytapaa, — sanoi Maugiron, — sillä sitenhän perhekysymykset tavallisesti ratkaistaan. Ja onhan tämä salaliitto todellakin perhekysymys.
— Jos minä, — jatkoi Maugiron, — olisin kuninkaan sijassa, niin enpä säästäisi korkeassa asemassa olevia, sillä ne ovat kahta vertaa rikollisemmat kuin muut. Ne herrat luulevat, että heillä on kaikenmoisten salaliittojen tekeminen luvallista. Minä totisesti antaisin parille heistä muistomerkin, varsinkin yhdelle, ja sellaisen, että se tuntuisi. Sitten minä hukuttaisin koko muun roskajoukon. Seine on syvä. Kuninkaan sijassa en minä, kautta kunniani, voisi sellaista kiusausta vastustaa.
— Johtajat kyllä aina voivat saada sellaisen etuoikeuden, että tulevat julkisesti mestatuiksi avoimella torilla taikka sitten salaa murhatuiksi. Mutta roskaväen, kuten sanoit, voisi aina hukuttaa, ja sillä roskaväellä minä tarkoitan suosikeita, tallimestareita, hovimestareita, luutunsoittajia…
— Herrat! — sammalsi kauhusta kalpea Aurilly, joka oli tullut etsimään prinssiä, vaan joka herransa tavoin oli tullut pidätetyksi.
— Elä vastaa mitään, Aurilly, — sanoi Frans. — Se puhe ei voi koskea minua eikä siis myöskään minun hoviani. Ranskassa ei tehdä pilaa kuninkaallisista prinsseistä.
— Ei, niiden suhteen menetellään vakavammin, — virkkoi Quélus, — ne mestataan. Ludvig XI ei kieltäytynyt siitä huvituksesta. Nemoursin herttua sai sen kokea.
Nyt kuului etuhuoneesta askeleita, sänkykamarin ovi avattiin, ja kuningas ilmestyi ovelle.
Frans nousi ylös.
— Sire! — huudahti hän, — minä vetoan teidän majesteettinne oikeudentuntoon sen arvottoman kohtelun vuoksi, jota teidän väkenne minulle osottaa.
Mutta Henrik ei ollut veljeänsä näkevinään eikä kuulevinaan.