— Ei, — vastasi Maugiron. — Karhuni on päinvastoin hyvin hiljainen ja nöyrä.
Herttua hymyili ivallisesti.
Maugiron poistui huoneesta kumartamattakaan prinssille ja väänsi mentyään oven kahdesti lukkoon. Mitään sanomatta antoi prinssi hänen mennä, mutta kuullessaan avaimen kääntyvän lukossa mutisi hän:
— Varokaa itseänne, hyvät herrat! Karhu on ovelampi kuin luulettekaan.
14.
Ventre-Saint-Gris.
Yksin jäätyään ja tiedettyään, ettei häntä ainakaan yhteen tuntiin häirittäisi otti Anjoun herttua tikapuut esille ja tutki niistä mitä pikkumaisimman varovasti jok'ainoan solmun.
— Tikapuut ovat lujat, — puheli hän. — Näitä ei ainakaan ole tahdottu käyttää minun niskaini taittamiseksi.
Hän laski niissä olevan kolmekymmentäkahdeksan porrasta, porrasvälin ollessa viisitoista tuumaa.
— Nämä ovat tarpeeksi pitkät, — virkkoi hän — Siihen nähden ei siis tarvitse mitään pelätä.