Hän istahti hetkeksi ja alkoi miettiä.

— Ah! Nytpä tiedänkin, — ajatteli hän. — Ehkäpä nuo kirotut suosikit ovat minulle nämä tikapuut hankkineet. He otaksuvat, että minä kiinnitän ne balkongiin, ja minun laskeutuessani tulevat he leikkaamaan tikapuut yläpäästä poikki. Siinäpä ansa onkin?

Vielä muutaman hetken mietittyään hän huudahti:

— Ei, ei sekään ole mahdollista! He kyllä ymmärtävät, etten minä uskaltaisi laskeutua alas ennen kuin olisin laatinut huonekaluista estevallituksen oven eteen, ja heidän sitä purkaessaan, sen he kyllä käsittävät, ehtisin minä laskeutua alas ja paeta. Mutta kuka kumma on se ystävä, joka niin hyvin tuntee minun, huoneitteni kaapit?

Äkkiä pälkähti hänen päähänsä ajatus.

— Bussy! — huudahti hän.

Eiköhän se vaan ollutkin, kaiken todennäköisyyden mukaan, tuo varovainen, ovela Bussy, ainoa ystävä, johon herttua saattoi luottaa? Eiköhän juuri Bussy lähettänyt hänelle tuota paperilappua?

Prinssiä alkoi kuitenkin epäilyttää, vaikkakin kaikki seikat viittasivat siihen, että Bussy oli kirjeen lähettänyt. Herttua ei tuntenut kaikkia niitä syitä, joiden vuoksi tuo ylimys kantoi kaunaa häntä kohtaan, sillä hän ei tiennyt Bussyn rakastavan Méridorin Dianaa. Kuitenkin hän sitä aavisteli, sillä kun kerran herttua itsekin oli Dianaan ihastunut, voi hän helposti ymmärtää, miten vaikeata Bussylle olisi olla rakastamatta tuota nuorta, kaunista naista. Mutta nuo epäluulot sentään hälvenivät, ja hän piti vallan luonnollisena, ettei rehellinen Bussy voinut jäädä toimettomaksi tietäessään herransa olevan vankina. Olisihan Bussy sitäpaitsi jo seikkailunhalunsa innostamanakin saattanut ryhtyä tähän yritykseen, ja ehkä tahtoi hän kostaa herttualle hankkimalla hänelle vapauden. Se oli siis ihan varmasti Bussy, joka oli kirjeen kirjoittanut, Bussy, joka odotteli.

Saadakseen lähempää selvyyttä asiaan, meni herttua ikkunan luo ja joesta nousevasta sumusta huolimatta huomasi rannalla kolme suurempaa olentoa, joita saattoi luulla hevosiksi, ja kaksi muuta pienempää, jotka kaikki olivat ihmisiä.

— Kaksi miestä, — ajatteli hän. — Luultavasti Bussy ja hänen ystävänsä Remy.