— Kirjoitan, — sanoi herttua tukahutetulla äänellä.
— Ja suvaitsetteko kunnioittaa vaimoani pienellä hymyilyllä sinä päivänä, jolloin hänet esitellään kuningattarelle?
— Kyllä, — myönsi Frans. — Joko riittää?
— Jo, armollinen herra.
— Hyvä on, minä olen antanut sanani.
— Ja te, teidän korkeutenne, — kuiskasi Monsoreau hiljaa herttuan korvaan, — te saatte pitää sen valtaistuimen, jolle nousemisessa minä teitä autoin. Hyvästi sire!
Nyt hän lausui tuon "sire"-sanan niin hiljaa, että sen sointu näytti prinssin korvaa vain hyväillen hivelevän.
— Nyt, — ajatteli Monsoreau, — on minun vain saatava selville, kuka on tämän kaiken herttualle kertonut.
* * * * *
Samana päivänä, jolloin Monsoreaulla oli tuo merkillinen keskustelunsa Anjoun herttuan kanssa, sai hän todellakin esitellä vaimonsa kuningattarelle.