— Todentotta, hyvä herra, luulenpa teidän unohtavan itsenne, — sanoi prinssi ja nousi äkkiä ylös sillä arvokkuudella, mikä hänelle erinäisissä tilaisuuksissa oli ominaista.
— Hyvä on, minä unohdan itseni, armollinen herra, — vastasi Bussy. — Tehkää tekin kerran elämässänne se sama: unohtakaa itsenne — tai unohtakaa minut.
Bussy astui pari askelta ovea kohti, mutta prinssi ehätti hänen eteensä.
— Kiellättekö siis, — virkkoi herttua, — että te samana päivänä, jolloin kieltäydyitte lähtemästä minun kanssani ulos, heti kohta senjälkeen poistuitte kotoanne?
— Minä en kiellä koskaan mitään ellen ehkä sitä, jota minua pakotettaisiin tunnustamaan.
— Sanokaapa siis minulle, miksi niin itsepäisesti tahdoitte jäädä kotiin?
— Asiat pakottivat minut siihen.
— Kotoiset asiatko?
— Asiat kotona taikka muualla.
— Minä otaksuin, että kun jokin ylimys on ruhtinaan palveluksessa, tämän ruhtinaan asioiden tulisi olla muita tärkeämpiä.