Sillä sitä, jota kaikki tänään pitävät villipetona, voidaan jo huomenna pitää pyhimyksenä, jos minä vain otan hänet hengiltä.
— En minä kehottaisikaan teitä itseänne surmaamaan häntä.
— Tarkoitatteko ehkä salamurhaajia? Voi, Saint-Luc, se on huono neuvo!
— Kuka puhuu murhaajista?
— Mitä sitten tarkoititte?
— En mitään, hyvä ystävä. Minussa heräsi muuan ajatus, mutta se ei vielä ole tarpeeksi kypsynyt, niin että voisin siitä teille puhua. Minä en pidä Monsoreausta yhtään enemmän kuin tekään, vaikka minä inhoankin häntä eri syistä. Puhukaamme sen sijaan hänen rouvastaan.
Bussy hymyili ja virkkoi:
— Te olette uljas toveri, Saint-Luc, ja saatte olla varma ystävyydestäni. Niinkuin tiedätte, kuuluu ystävyyteeni kolme seikkaa: kukkaroni, miekkani ja elämäni.
— Kiitos! Minä otan tarjouksen vastaan, mutta vain sillä ehdolla, että saan tarjota teille ihan samaa.
— No, mitä aioitte puhua Dianasta? — kysyi Bussy.