— Tyydyn minä siihenkin.
— Chicot, Morvilliers kävi eilen hovissa.
— Aina sinä otat vastaan huonoa seuraa, Henrik! No, mitä hän halusi?
— Hän tuli pyytämään konseljin kokousta.
— Niin, siinäpä miehessä onkin älyä. Hän ei sinun tavallasi tulekaan ihmisten luo kahden aikaan aamulla ja lupaa kysymättä.
— Mitä luulet hänellä olevan minulle sanomista, Chicot?
— Mitä, onneton! — huudahti gascognelainen.
— Sitäkö kysyäksesi sinä herätit minut ylös?
— Chicot, ystäväni, sinähän tiedät, että herra. Morvilliers on minun poliisini ylivalvoja.
— En, kautta kunniani, sitä en tiennyt.