— Sitten kai lienee sinut myrkytetty. Saamari, miten kalpea sinä olet, Henrik!
— Sehän on vain liinainen naamarini, Chicot ystävä.
— Etkö siis olekaan sairas?
— En.
— No, mitä pirua sinä sitten herätät minut ylös?
— Koska minulla on hyvin ikävä.
— Sepä onkin mainiota.
— Mitä sinä puhut?
— Katsohan! Ikävä panee sinut ajattelemaan, ja silloin sinä oivallat, ettei ihmistä voi herättää kello kaksi aamulla muuta varten kuin antaakseen hänelle jonkin lahjan. Mitä sinä annat minulle? Sanoppas!
— En mitään, Chicot. Minä tulin vain tarinoimaan kanssasi.