Bussyn palatessa oli kello jo neljä iltapäivällä. Hän hyppäsi alas ratsunsa selästä ja meni heti hikisenä ja tomuisena herttuan luo.
— Ah, reipas Bussyni, sinä tunnut olevan toimelias! — sanoi herttua.
— Kuten näette, armollinen herra.
— Varo vain, ettet uudelleen sairastu. Ehkä et vieläkään ole täysin toipunut.
— Ooh! Hätä ei ole tämännäköinenkään.
— Mistä tulet nyt?
— Tuolta ympäristöltä. Mutta onko teidän korkeutenne tyytyväinen näihin tervetuliaiskäynteihin? Vieraita kai on ollut paljo?
— On, verraten runsaasti. Mutta yksi kuitenkin puuttui.
— Kuka sitten?
— Sinun suojattisi.