— Minun suojattini! Kuka hän on, teidän korkeutenne?
— Méridorin parooni.
— Ah! — virkahti Bussy, muuttuen hieman eriväriseksi.
— Ja kuitenkaan ei häntä olisi unohdettava, vaikka hän unohtaakin minut. Hänellä on suuri vaikutusvalta tässä maakunnassa. Hän oli liigan angersilainen kirjeenvaihtaja. Guiset olivat hänet siksi valinneet, ja ne yleensä ottavat valikoiden uskottunsa. Siis, Bussy, hänen on tultava tänne.
— Mutta entäpä jos hän ei sittenkään tulisi?
— Ellei hän tule minun luokseni, täytyy minun ottaa ensi askel ja mennä hänen luokseen.
— Méridoriinko?
— Miksikäs ei?
Nyt ei Bussy voinut olla heittämättä herttuaan harmin ja mustasukkaisuuden läpitunkevaa katsetta.
— No niin, miksi ei, — virkkoi hän sitten. — Te olette ruhtinas. Kaikkihan on teille sallittua.