— Tuo arvon mies, teidän korkeutenne ystävä, ei kuitenkaan liene ollut teidän pelastumistanne avustamassa.
Herttua hymyili ja Bussy lisäsi:
— Ahaa! Minä tunnen tuon hienon hymyn. Se ennustaa onnettomuutta. Varokoon Monsoreau itseään!
— Sinäkö siis kannat kaunaa häntä kohtaan?
— Mitä varten sitä tekisin?
— Syystä että hän on ystäväni.
— Minä päinvastoin häntä siinä tapauksessa säälin.
— Mitä sillä tarkoitat?
— Nähkääs, kuta korkeammalle teidän korkeutenne antaa hänen nousta, sitä alemmaksi hän putoo, kun lankeemuksen päivä kerran tulee.
— Kas, kun sinä olet tänään hyvällä tuulella! Mutta minä kuitenkin pysyn mielipiteessäni, nimittäin että Monsoreau olisi nyt täällä ollut meille hyödyksi.