— Oletko siellä? — kirkui kreivi.
— Vai niin, — virkahti Saint-Luc. — Te olette valinnut pahimman paikan, teidän selkänne kun on vasten aurinkoa. Mutta elkää siitä häiriytykö.
Monsoreau teki nyt puolikäännöksen.
— No, olkoon menneeksi, — jatkoi Saint-Luc. — Tällä tavoin voin nähdä, mitä teen.
— Minua ei tarvitse säästää, — sanoi Monsoreau, — sillä minä aion käydä päälle, täydellä todella.
— Vai niin! Aiotteko siis ehdottomasti surmata minut?
— Ettäkö väkisin!… Tietysti… Sitä juuri aionkin.
— Ihminen päättää, jumala säätää, — vastasi Saint-Luc ja veti miekkansa hänkin.
— Sinä sanot…
— Minä sanon: Katsokaa tarkoin tuota mätästä, jossa kasvaa valmuja.