— Teidän itsenne laita on varsin hyvä, mutta siitä huolimatta ovat asiat hullusti. Minä tiedän kyllä, mitä tarkoitan, minä. Paras kreivi, pelkäänpä, että minä kaikeksi onnettomuudeksi onnistun parantamaan teidät.
— Kuinka, pelkäättekö?
— Pelkään.
— Te siis otaksutte, että minä ehkä…
— Sen pahempi!
— Olettepa merkillinen lääkäri, herra Remy.
— Mitä se teille kuuluu, kunhan vain teidät pelastan?
Saatuaan verenvuodon asettumaan, nousi Remy ylös.
— Joko te nyt minut hylkäätte? — sammalsi kreivi.
— Voi, te puhutte liian paljo, paras kreivi. Liika puheleminen on vahingollista… Mutta minunhan pikemminkin tulisi kehottaa häntä huutamaan.