— Minä en teitä ymmärrä.
— Kaikeksi onneksi. Kas niin, nyt on haavanne sidottu. Minä menen nyt linnaan hankkimaan teille apua.
— Miten minun on oltava sill'aikaa?
— Pysykää hiljaa, pysykää vain hiljaa. Hengittäkää hiljaa ja koettakaa olla rykimättä. On varottava saattamasta verta liikkeelle. Mikä paikka on tässä lähinnä?
— Méridorin linna.
— Mistä sinne tie menee? — kysyi Remy, ollen olevinaan täysin tietämätön.
— Hypätkää yli muurin, niin pääsette puistoon, tahi kulkekaa muurin viertä, niin joudutte linnan portille.
— Hyvä, minä riennän sinne.
— Kiitos, jalomielinen mies! — kuiskasi Monsoreau.
— Jospa todellakin tietäisit, miten jalomielinen minä olen, — jupisi Remy, — niin kiittäisit minua vieläkin enemmän.