— No niin, — virkkoi hän äkisti. — Te matkustatte Parisiin, mutta minä matkustan myös.
— Kuinka! Jättäisittekö Monsoreaun?
— Vaikkapa minä hänet jättäisinkin, niin ei hän jätä minua. Ei, uskokaa minua, Ludvig, on parempi, että hän tulee mukaan.
— Haavoitettunako, sairaanako, niinkuin hän nyt on? Mahdotonta!
— Hän tulee mukaan, sanon minä. Diana siirtyi nyt prinssin luo. Monsoreau rypisti heti otsaansa.
— Kerrotaan, — virkkoi Diana hurmaavasti hymyillen, — että teidän korkeutenne rakastaa kukkia. — Tulkaa, niin minä näytän teille koko Anjoun kauneimmat kukat.
Frans tarjosi hänelle kohteliaasti kätensä.
— Minne viet hänen korkeutensa? — kysäsi Monsoreau levottomasti.
— Kasvihuoneeseen.
— Vai niin. Kantakaa minutkin sinne, — käski Monsoreau.