— Minä olen pian valmis. Mutta saanko tietää, mistä syystä olette tehnyt näin äkillisen päätöksen?
— Sen sanon teille sitten kun teillä ei enää ole mitään kukkia prinssille näytettävinä tai kun minä olen saanut laitetuksi niin suuret ovet, että minun kantotuolini mahtuu kulkemaan niistä kaikista.
Diana vain painoi päänsä alas.
— Mutta, rouva kreivitär… väitti Remy.
— Kreivi tahtoo niin, — vastasi Diana, — ja minun velvollisuuteni on totella.
Remy oli eräästä Dianan antamasta merkistä huomaavinaan, että hänen pitäisi lopettaa vastaväitteensä. Hän pysyi senvuoksi ääneti, mutta ajatteli itsekseen:
— Ne vievät siltä hengen, ja sitten sitä väitetään lääkärin syyksi.
Sill'aikaa valmistausi Anjoun herttua lähtemään Méridorista.
Gertrud tuli tuomaan Dianalta sellaisia terveisiä, että hänen täytyi olla kreivin luona eikä hän niin ollen voinut sanoa prinssille jäähyväisiä. Samalla hän sai kuiskatuksi Bussylle, että Diana matkustaisi jo samana iltana.
Herttua poistui seurueineen.