— Tunnen yhden: itseni.
— Sinäkö?
— Juuri minä. Minä pidän monimutkaisista neuvotteluista.
— Bussy, Bussy ystäväni! — huudahti herttua. — Jos sinä otat sen tehdäksesi, niin voit luottaa ikuiseen kiitollisuuteeni.
Bussy hymyili, sillä hän tunsi hänen korkeutensa kiitollisuuden määrän. Herttua luuli hänen epäröivän.
— Minä annan sinulle matkallesi kymmenen tuhatta écuta, lisäsi hän.
— Ooh, armollinen herra! Voidaanko sellaisia palveluksia rahalla palkita?
— Matkustatko siis Parisiin?
— Matkustan, vaikka jo tänä iltana, jos niin tahdotte, armollinen herra.
— Uljas Bussyni, suostutko siis todellakin?