— Jatkakaa kansleri, — sanoi kuningas.
— Nuo päälliköt.
Chicot huomasi herttuan sydämen lyövän niin rajusti, että se näkyi jo takin päältä.
— Ei, kuulkaapas, kuulkaapas vaan! — huudahti hän. — Salaliitto, jolla on johtajia! Onpa sekin muka ollakseen merkillistä. Mutta sittenkin meidän täytyy saada kuulla enemmän sadastaseitsemästäkymmenestäviidestätuhannestamme.
— Johtajien nimet? kysyi kuningas.
— Ensinnäkin on niitä muuan hengellinen, eräs kiihkoilija, jonka nimen olen saanut urkituksi kymmenellätuhannella livrellä.
— Siinä teitte oikein, — sanoi kuningas.
— Genovevalaismunkki Gorenflot.
— Gorenflot, — murahti kuningas ja kirjoitti nimen muistiin. — Hyvä! Sitten…
— Sitten… virkkoi kansleri epäillen. — Sire, sitten ei ollut enää ketään.