He alkoivat tapansa mukaan kiillottaa miekkojaan ja harjoitella miekkailua.
Chicot pisti miekkansa ja tikarinsa tuppeen ja vajosi syviin mietteisiin.
Sen huomattuaan kuningas kysyi, mitä Chicot ajatteli.
— Sire, — vastasi Chicot kotvasen mietittyään,
— Anjoun herttua joko lähettää lähettilään tai on lähettämättä. Hyvää yötä, Henrik!
Juuri kun Chicot aikoi paneutua pikku ettoneelle, kuului äänekästä puhelua. Kaartinkapteeni astui hämmästyneenä sisälle.
— Sire, — sanoi hän, — Anjoun herttuan lähettiläs on saapunut linnan portille.
— Onko hänellä saattuetta? — kysyi kuningas.
— Ei, hän on ihan yksin.
— Niinpä hänet täytyykin ottaa vastaan kaksin verroin kohteliaammin, Henrik, sillä hän on mies, jolla on sydän paikallaan, — virkkoi Chicot.