— Minä asun Béthisyn kadun varrella, — vastasi Schomberg ylen ällistyneenä.
— D'Epernon, teidän osotteenne minä tunnen, tehän asutte naapurinani. Entä te, Maugiron?
— Minä palvelen nykyisin täällä Louvressa.
— Ahaa, minä alan ymmärtää, te tulette herra Bussyn puolesta, — virkkoi Quélus.
— Minä en sano, kenen puolesta tulen. Minulla vain on sanottavana teille jokunen sana, hyvät herrat, eikä mitään muuta.
— Hyvä on. Voimmehan siis esimerkiksi mennä Schombergin asuntoon, sillä se on tässä ihan lähellä.
— Olkoon menneeksi, hyvät herrat, — vastasi Saint-Luc.
33.
Saint-Luc suorittaa tehtävänsä.
Kuten sanottu, oli Bussy lähtenyt vastaanottosalista ystävänsä seurassa. Kulkiessaan tervehti hän kaikkia niitä, joita hovimiesylpeys ei ollut saanut ihan välinpitämättömiksi niin pelättävään henkilöön nähden kuin Bussy oli. Sillä näinä raa'an väkivallan aikoina, jolloin personallinen voima oli kaikki kaikessa, saattoi urhoollinen ja viisas mies muodostaa itselleen sekä fyysillisen että moraalisen pikku valtakunnan itsensä ihanan Ranskan keskelle. Sillä tavalla Bussykin hallitsi Henrik III:nen hovissa. Mutta, niinkuin jo mainittu, hänet oli tänään valtakunnassaan otettu verrattain huonosti vastaan.