Saint-Luc näytti hämmästyneeltä sanoessaan:
— Siinä olette oikeassa. Ja jos tahdotte, että suoritan työni uudelleen, niin teenpä sen todellakin: jos Monsoreau mulkoilee minuun keltaisilla silmillään, saa hän kanssani tekemistä.
— Ei, hyvä ystävä, me annamme Monsoreaun olla alallaan. Ja jos luulette olevanne minulle jotain velassa, niin pyydän sen suorittamaan eräällä toisella taholla.
— Sanokaa sitten, Bussy, mitä tahdotte.
— Missä suhteessa olette herroihin suosikkeihin?
— Samallaisissa väleissä kuin koira ja kissa auringonpaisteessa. Niin kauvan kun se paistaa meillä kaikille, emme sano mitään. Mutta jos meistä joku saa kohdistumaan itseensä auringonsäteitä enemmän kuin toiset, niin enpä mene takuuseen hampaitten ja kynsien käyttämisen mahdollisuudesta.
— Se ilahuttaa minua. Olettakaa, että säteet sattuvat epätasaisesti: tahdotteko silloin näyttää hampaitanne ja ojentaa kynsiänne?
— Minä en ymmärrä teitä, Bussy.
— Oletteko ystävällinen ja menette herra Quélusin luo? — kysyi Bussy hymyillen.
— Ahaa!