— Alatteko siis minua ymmärtää?
— Alan.
— Tahdotteko olla ystävällinen ja kysyä häneltä, minä päivänä hänelle parhaiten sopisi joko lävistää minut tai sallia, että minä lävistän hänet?
— Mielelläni, hyvä ystävä. Menen heti hänen luokseen.
— Odottakaa vähän. Mennessänne Quéluksen luo voisitte ehkä samalla käydä Schombergin luona ja tehdä hänelle samat kysymykset.
— Hänellekin? Miettikää, Bussy, te otatte liian paljo samalla kertaa.
Bussy jatkoi:
— Koska olette niin palvelushaluinen, niin kai te käytte myöskin Louvressa Maugironin luona, jonka otaksun oleskelevan täällä, koskapa hän kauluksestaan päättäen on vartiopalveluksessa. Hänellekin tehnette saman kysymyksen?
— Kokonaista kolme, Bussy! Mitä te ajattelette? Mutta enempää ei kai sentään enää tulle kysymykseen?
— Tuleepa niinkin. Tahtonette olla hyvä ja etsiä käsiinne myöskin d'Epernonin. Hänen kanssaan ette tarvitse kauvan viivytellä. Hän ei ole mikään vaarallinen mies, mutta on kuitenkin luvun täytteenä.