— Lääkärinnekö teille sitten on suositellut tätä Bastiljin ilmaa? — kysyi prinssi, äänessään mitä luonnollisin sävy.
— Niin, armollinen herra.
— Ettekö viihtynyt hyvin edellisessä asunnossanne?
— En, armollinen herra. Siellä kävi liian paljo ihmisiä, ja se teki paikan rauhattomaksi.
Kreivi pani noihin sanoihinsa erityisen painon, mutta prinssi ei ollut sitä huomaavinaan.
— Mutta teillähän ei ole täällä minkäänlaista puutarhaa?
— Puutarhaa ei tarvitakaan, teidän korkeutenne?
— Missä siis kävelette?
— Minä en kävele lainkaan, armollinen herra. Prinssi puri huultaan ja heittäysi nojalleen tuolinselustinta vastaan.
— Te tiedätte hyvin, herra kreivi, — sanoi hän hetken kuluttua, — että monet pyrkivät saamaan teidän ylihovijahtimestarin virkaanne, sillä teitähän pidetään kuolleena.