— No huomisiltana siis.
— Minä odotan teidän korkeutenne käskyjä.
— Hyvä on!… Haa, Bussy! — kuiskasi herttua itsekseen. — Bussy, isäntänsä pettäjä! Tuo rehellinen Bussy, joka ei tahdo minun pääsevän Ranskan kuninkaaksi!
Herttua hymyili helvetillistä hymyä ja käski Aurillyn poistumaan, saadakseen yksinäisyydessä punoa ajatuksiaan.
36.
Urkkijat.
Kello oli kymmenen illalla. Bussy kääri viitan ympärilleen ja köysitikapuut kainalossa läksi Bastiljin puolelle. Perille päästyään hän huomasi tulen ikkunassa. Se oli sovittu merkki. Hän heitti rautakoukuilla varustetut tikapuunsa balkongille, ja ne tarttuivat heti kiinni.
Diana tuli nyt ulos ja kiinnitti tikapuut vielä paremmin. Sitten hän antoi Bussylle merkin kiivetä ylös.
Hetki oli varsin sopiva, sillä Bussyn kiivetessä ylös tikapuita oli Monsoreau, joka jo yli kymmenen minuutin ajan oli ollut kuuntelemassa puolisonsa oven takana, vaivaloisesti laskeutunut rappuja alas, pidellen kiinni muutaman luotetun palvelijansa käsivarresta.
Hän meni kadulle, mutta ei ainoatakaan ihmistä ollut näkyvissä.