— Vaikkapa niinkin, mutta sano kuitenkin.
— No niin, armollinen herra, minusta tuntui siltä, että ne olivat kreivi Bussyn hansikkaat.
— Puhvelinnahasta, kullallakirjaillut, niinkö? — huudahti herttua, ja asia alkoi vähitellen hänelle selvitä.
— Ihan sellaiset, — vastasi Aurilly.
— Totta kuin totta! Bussy, Bussy se on! — huudahti herttua. — Kylläpä minä olen ollut sokea — tai paremmin sanoen, moista rohkeutta en voinut ajatellakaan.
— Emme kuitenkaan, armollinen herra, voi heti pitää asiaa varmana, sillä olisihan kreivittären huoneissa mahdollisesti voinut olla jokin mies piilossa.
— Kyllä niinkin. Mutta käytävässä seissut Bussy olisi silloin nähnyt miehen… ja hansikkaat sitäpaitsi…
— Niin, ja suutelo. Ja sitäpaitsi kuulin minä vielä sanat: huomisiltana!
— Olisiko se mahdollista!
— Armollinen herra, jos tahdomme toimia samoin kuin tässä tuonaan, saamme piakkoin asioista varmuuden.