Diana oli sytyttänyt lamppunsa ja heikko valonsäde kimalteli ikkunasta.
— Täytyykö minun kärsiä tätä? — mutisi hän. — Onko minun kestettävä tämä häväistys? Ei, ei! Kärsivällisyyteni on lopussa. En voi nukkua enkä olla valveilla, en edes sairastaa rauhassa, kun tuo kurja ruhtinas toimettomuudessaan on saanut halpamaisen päähänpiston. Ei, minä en ole mikään alistuvainen raukka, minä olen Monsoreaun kreivi. Tulkoon hän vain tänne, niin lävistän minä, kautta kunniani, hänen aivonsa. Sytytin kuntoon, René…
Kun prinssi huomasi, että oli mahdotonta erottaa mitään ikkunan läpi, aikoi hän kätkeytyä kiviröykkiöön sill'aikaa kun Aurilly menisi kolkuttamaan portille. Mutta samassa Aurilly, kaiken säätyerotuksen unohtaen, tarttui prinssin käsivarteen.
— Mistä on kysymys? — kysyi prinssi kummastuneena.
Tulkaa tänne! — kuiskasi Aurilly. - Ettekö huomaa mitään välähtelevän tuolla vasemmalla?
— Näen kuin pienen tulikipinän kiviröykkiössä.
— Siinä on palava sytytin.
— Ahaa! — kuiskasi herttua. — Kukahan siellä olisi väijyksissä?
— Jokin Bussyn ystävä tai palvelija. On parasta, että poistumme hetkiseksi ja tulemme toiselta taholta takaisin. Palvelija antaa silloin varmasti jonkun merkin, ja me luultavasti saamme nähdä Bussyn pakenevan.
— Olet oikeassa, — vastasi prinssi. — Tule!