— Ne menevät tiehensä, — sanoi Monsoreaun palvelija.
— Niin menevät, — vastasi Monsoreau. — Tunnetko niitä?
— Minusta näytti siltä, että ne olivat herttua ja Aurilly.
— Niin minustakin. Mutta minun täytyy tulla siitä vielä varmemmin vakuutetuksi. — Tule mukaan!
Monsoreau meni sisälle ja määräsi, että hänen kantotuolinsa oli tuotava esille.
Mitä herttua oli aavistanut, se tapahtuikin. Monsoreaun aikaansaaman hälinän vuoksi oli Bussyn täytynyt paeta.
Samana hetkenä, jolloin hän astui maahan, olivat herttua ja Aurilly Bastiljin kulmauksessa ja näkivät miehen varjon Dianan ikkunan alla. Varjo katosi nopeasti.
Kantotuoli oli nyt valmis. Monsoreau läksi heti matkalle ja pysähtyi pian herttuan palatsin edustalle.
Hän pääsi aina vapaasti herttuan luo ja ilmestyi kynnykselle juuri samassa kun Frans oli ehtinyt heittää hattunsa tuolille. Vaikkapa salama olisi iskenyt herttuan huoneisiin, ei hän olisi voinut enemmän hämmästyä.
— Monsoreaun kreivi! — huudahti hän kalveten ja vapisevalla äänellä.