— Kärsivällisyyttä, armollinen herra! Kuningas menee sisälle, neljä tai viisi henkilöä menee hänen mukanaan, ja heidän mentyään suletaan portit. No niin. Teidän korkeutenne tuntee ne munkit, joiden toimeksi jää ottaa vastaan hänen majesteettinsa.
— Ne samat, jotka…
— Samat kuin silloin, kun teidän korkeutenne valittiin kuninkaaksi.
— Rohkenisivatko he siis satuttaa kätensä herran voideltuun?
— Kyllä, mutta vain leikatakseen häneltä hiukset.
— Uskallettaisiinko se tehdä? — huudahti herttua hehkuvin katsein. — Rohjettaisiinko koskea kuninkaan päätä?
— Kyllä. Hän ei senjälkeen enää olisikaan kuningas.
— Mitä sillä tarkoitatte?
— Ettekö ole kuullut puhuttavan eräästä genovevalaismunkista, eräästä pyhästä miehestä, joka saarnaa ja vartoo vielä tulevansa tekemään ihmeitä?
— Veli Gorenflotistako?