— Saammepahan nähdä.
Henrik III ei ottanut herttuan puoluelaisia vastaan. He saivat turhaan odotella kalleriassa. Quélus, Schomberg, Maugiron ja d'Epernon tervehtivät heitä kohteliaasti ja vakuuttelivat olevansa ikävissään sen johdosta, ettei näille suotu sisäänpääsyä.
— Hyvät herrat, — sanoi Antraguet, sillä Bussy pysyttelihe mahdollisimman paljo syrjässä, — sanoma on varsin ikävä. Mutta kun se tulee teidän kauttanne, kadottaa se paljo katkeruuttaan.
— Arvoisat herrat, vastasi Schomberg, — te olette äärettömän kohteliaita. Emmeköhän voisi vaihtaa tätä audienssia, josta ei tullut mitään, pieneksi kävelymatkaksi?
— Todellakin, hyvät herrat, — huomautti Antraguet, — me aioimme juuri ehdottaa samaa teille.
— Mutta mihin me menisimme? — kysyi Quélus.
— Minä tunnen erään mainion paikan Bastiljin puolella, — vastasi Schomberg.
— Me tietysti tulemme mukaan, hyvät herrat, — selitti Ribeirac.
Suosikit poistuivat nyt Louvresta herttuan ystävien seurassa. He suuntasivat kulkunsa Tournellesin ympärillä olevan aitauksen luo, jota aluetta käytettiin hevostorina ja jonka muodosti muutamia näivettyneitä puita kasvava ruohokenttä.
Nuo kahdeksan ylimystä olivat pujottaneet käsivartensa toistensa kainaloon ja juttelivat mitä iloisimmalla tuulella tuhansista leikillisistä asioista.