Perille päästyään alotti Quélus keskustelun:
— Katsokaahan, hyvät herrat, miten yksinäinen ja rauhallinen paikka!
— Olette todellakin oikeassa, — vastasi Antraguet ja kävi miekkailuasentoon.
— No niin, — jatkoi Quélus, — nämä herrat ja minä olemme ajatelleet, että te jonakuna päivänä tahtoisitte tulla tänne meidän mukanamme kreivi Bussyn todistajiksi. Hän on näet kunnioittanut meitä haastamalla meidät kaikki neljä kanssaan kaksintaisteluun.
— Se on totta, — vakuutteli Bussy hämmästyneille ystävilleen.
— Otatteko siis haasteen vastaan, hyvät herrat? — kysyi Maugiron.
— Epäilemättä, — vastasivat nuo kolme ylimystä yksimielisesti.
— Mainiota! — huudahti Schomberg ja hieroskeli käsiään. — Nyt suvainnee itsekukin valita vastustajansa?
— Minusta sellainen ajatus ei ole hullumpi, — sanoi Ribeirac säihkyvin katsein, — ja siinä tapauksessa…
— Ei, vartokaahan, — keskeytti Bussy, — se ei ole ihan oikein. Meillä on kaikilla samallaiset tunteet. Antakaamme senvuoksi kohtalon valita meidän itsekunkin vastustajaksi. Tiedättehän sitäpaitsi, että se on aivan saman tekevää siinä tapauksessa, jos päätämme, että ne meistä, jotka ensinnä suoriutuvat vastustajistaan, tulevat auttamaan toisia.