— Tietysti, tietysti! — huusivat suosikit.
— Siis on meillä sitäkin suurempi syy menetellä Horatiusten tavoin: vetää arpaa keskenämme.
— Seuratkaamme heidän esimerkkiään.
— Mutta ennenkuin saamme tietää vastustajaimme nimet, sopikaamme ehdoista ja taistelujärjestyksestä. Olisi sopimatonta päättää niistä vasta sitten, kun arpa jo on vedetty.
— Se on ihan yksinkertaista, — huomautti Schomberg. — Niinkuin jo herra Saint-Luc sanoi, taistelemme me siksi, kunnes kaadumme.
— Epäilemättä. Mutta millä aseilla me taistelemme?
— Miekalla ja tikarilla, — vastasi Bussy. — Niiden käyttämisessä me olemme harjaantuneita.
— Minä päivänä?
— Kuta pikemmin, sen parempi.
— Ei, anteeksi, — virkkoi d'Epernon, — minulla on tuhansia asioita toimitettavana, muun muassa tehtävä testamenttini. Minä siis ehdotan, että odotettaisiin… kolme tai neljä päivää lisäisivät ruokahalua.