— Niin puhuu vain urhoollinen mies, — huomautti Bussy pilkallisesti. — Vetäkäämme nyt arpaa.
Schombergin nimi tuli ensiksi, sitten Ribeiracin. Heistä siis tuli ensimäinen pari. Quélus ja Antraguet tulivat toiseksi. Livarot ja Maugiron kolmanneksi. Kun Quéluksen nimeä mainittiin, rypisti Bussy kulmiaan, sillä hän oli toivonut saada tämän vastustajakseen, ja kun d'Epernon oli huomannut tulleensa Bussyn vastustajaksi, kalpeni hän niin, että hänen täytyi repiä viiksiään saadakseen väriä kasvoihinsa.
— Hyvät herrat, — lausui Bussy, — mehän kaiketi olemme tuohon ratkaisupäivään saakka ystäviä, eikö niin? Ettekö nyt tahtoisi syödä päivällistä minun luonani?
Kaikki kumarsivat suostumuksen merkiksi ja läksivät astelemaan Bussyn palatsiin, jossa kelpo ateria heitä odotti.
39.
Chicot nukkuu.
Kuningas käveli edestakaisin ja odotteli kärsimättömänä ystäväinsä palaamista kävelymatkaltaan noiden neljän aatelismiehen seurassa. Chicot oli matkan päässä seurannut kävelijöitä ja omin silmin nähnyt sen, mikä kaikilta muilta olisi jäänyt näkemättä. Tultuaan heidän aikeistaan vakuutetuksi päätti hän käydä ylihovijahtimestarin luona.
Monsoreau oli tavattoman viekas ja ovela, mutta Chicotin pettämiseen ei hänen kykynsä riittänyt. Gascognelainen esitti ystävällisen tervehdyksen kuninkaalta. Hänet niin ollen otettiin hyvästi vastaan.
Chicotin saapuessa virui Monsoreau sängyssään. Edellisiltainen käyntinsä herttuan luona oli riistänyt häneltä hänen heikot voimansa.
Siitä huolimatta saattoi Monsoreau verraten hyvin salata katkeruutensa Anjoun herttuata kohtaan. Mutta kuta pidättyväisempi ja varovaisempi kreivi oli, sitä selvemmin oivalsi häntä gascognelainen.