— Ahaa! Teillä on siis minulle jotain ehdotettavaa, hyvä serkku. Puhukaa sitten luottamuksella, omien sanojenne mukaan, täydellä luottamuksella. Antakaa kuulua: mikä ehdotus teillä on meille tehtävänä?
— Mitä kauneimman ajatuksen täytäntöönpaneminen, ajatuksen, joka ristiretkien ajoilta asti on kytenyt kristityssä maailmassa. Sire! — jatkoi herttua ja korotti ääntään, niin että se voi kuulua etuhuoneeseen asti, — sire, nimitys kaikkein kristillisin kuningas ei ole vain tyhjä arvonimi… Se velvoittaa lämpimään innostukseen uskonnon puolustamiseksi. Kirkon vanhimman pojan — mikä myöskin on teidän arvonimenne, sire, — tulee aina olla valmiina puolustamaan äitiänsä.
— Uhkaavatko saraseenit kirkkoa, paras herttua? — kysyi Henrik. Taikka haluaisitteko ehkä arvonimeä… Jerusalemin… kuningas?
— Sire, — jatkoi herttua, — se suuri väkijoukko, joka on seurannut minua tänne, ei minua sillä tavoin kunnioittaisi, ellei olisi kysymys minun lämpimästä harrastuksestani pyhän uskomme puolustamiseksi. Jo ennen teidän majesteettinne nousemista valtaistuimelle oli minulla kunnia puhua teidän majesteetillenne kaikkien hyvien katolilaisten kesken perustettavasta liitosta.
— Niin, niin, — puuttui Chicot puheeseen, — minä muistan: liiga, hitto vieköön, Henrik, Pyhän Bartholomeuksen liiga! Tosiaankin, poikani, etkö olekin huonomuistinen, koskapa unohdat noin valoisan aatteen!
Herttua käännähti, nuo sanat kuultuaan, sivulle ja loi halveksivan katseen Chicotiin aavistamatta, minkä vaikutuksen nuo sanat olivat tehneet kuninkaaseen, jolla oli pää täynnään Morvilliersin äskettäin ilmoittamia asioita. Anjoun herttua sensijaan oli ihan hämmennyksissään. Hän pani sormensa huulilleen, tuijotti Guisen herttuaan ja seisoi siinä kalpeana ja liikkumattomana kuin marmoripatsas.
Tällä kertaa ei kuningas huomannut tuota ruhtinasten keskeistä salaista ymmärtämyksen merkkiä. Mutta Chicot kuiskasi hänelle:
— Katsoppa veljeäsi, Henrik!
Henrik katsahti heti sinnepäin ja herttua tempasi yhtä äkisti sormensa pois suultaan. Mutta se oli jo liian myöhäistä: Henrik oli sen huomannut ja aavistanut sen merkityksen.
— Sire, — jatkoi Guisen herttua, joka ihan selvästi oli huomannut Chicotin kuiskauksen, vaikkei ollut kuullutkaan hänen sanojaan, — katolilaiset ovat tosiaankin nimittäneet tätä yhdistystä pyhäksi liigaksi ja sen päätarkoitus on tukea valtaistuinta hugenotteja vastaan.