— On.
— Koska me nyt puhumme afääreistä, Aurilly, niin tahdon sanoa, että nuo kuusituhatta écuta on milloin tahansa teidän käytettävinänne.
— Onko asia siis päätetty?
— On, peruuttamattomasti.
43.
Pyhimyskulkue.
Kun ateria oli syöty, meni kuningas omiin huoneisiinsa pukeakseen ylleen katumuspukunsa. Hetken kuluttua hän palasi paljain jaloin, nuora vyöllä ja kapusonki kasvoilla. Sillävälin olivat hovimiehet pukeutuneet samallaiseen asuun.
Saint-Germain-l'Auxerroisin papit kulkivat etunenässä. Parisin arkkipiispa kantoi pyhiä rippileipiä. Pappien ja arkkipiispan välissä kulki takaperin joukko nuoria poikia, jotka heiluttivat suitsutusastioita, ja joukko nuoria tyttöjä, jotka sirottelivat kukkia tielle.
Sitten tuli kuningas paljas-jaloin neljän ystävänsä kanssa, jotka nekin olivat avojaloin, munkinkaaput yllään.
Senjälkeen astui Anjoun herttua tavallisessa puvussaan. Koko hänen hoviväkensä seurasi mukana valtakunnan ylimpine virkamiehineen.